tiistai 4. joulukuuta 2012

A niin kuin aamupala

Aamupala, päivän tärkein ateria. Näinhän meille kaikille on opetettu. Aamupala on uuden päivän aloitus, se ateria, joka määrittelee sen, minkälainen loppupäivästä tulee. Esittelen seuraavaksi erilaisia tosielämästä tuttuja aamupalapersoonia.

Painonpudottaja päättää aloittaa uuden paremman elämän seuraavana aamuna. Uuden elämän alun aamupala on tavallista kevyempi ja pienempi, ehkä vähän puuroa ja marjoja. Nälkä ei välttämättä edes lähde. Lounaalla jatkuu hyvin alkanut keveä elämä salaatilla. Iltapäivällä painonpudottaja siirtää nälkää hedelmällä tai parilla keksillä. Töistä kotiin tullessa nälkä on kiljuva ja se tyydytetään runsaalla annoksella lämmintä ruokaa. Loppuiltaa kuluu sitten jääkaapilla rampaten pienten mielitekojen kalvaessa sisintä. Eikö ole yhtään suklaata, keksejä tai jäätelöä? Suuhun katoaa pikkuhiljaa vähän sitä ja tätä...

Aamu-uninen haluaa nukkua mahdollisimman pitkään ja herätä ihan viime tingassa ennen kuin on pakko lähteä töihin. Aamupala kuittaantuu ehkä kupilla kahvia tai vedellä. Aamu-uninen on saattanut herätä jo kuudelta ja hän yleensä syö ensimmäisen kerran noin yhdeksän aikaan. Nälkä on kiljuva. Puoli kahdeksan aikaan oli kyllä jo tosi heikko olo. Eväspussista kaivetaan pari leipää. Lounasaikaan nälkä on edelleen kova. Aamu-uninen saattaa valita lounaaksi jotain kevyttä, kuten salaatin, koska liian iso ateria alkaa unettaa. Iltapäivällä alkaa makeanhimo. Iltapäiväkahvin kanssa on pakko saada jotain hyvää. Kotona tehdään kunnon ruoka, jota sitten menee melkoinen annos. Tässä kohtaa iskee karmiva väsymys. Sohva tuntuu houkuttelevalta loppuillan ratkaisulta. Jotain pientä naposteltavaa tekee koko ajan mieli...

Työmyyrä on yleensä myös vähän aamu-uninen, eli aamulla töihin menevä työmyyrä aloittaa päivänsä usein pelkällä kahvilla, joskus juotava jogurtti tai mehulasi saattaa eksyä mahalaukkuun. Työpäivä on kiireinen, eikä työmyyrä ehdi pitää kunnon taukoja. Hän saattaa hörpätä pari kuppia kahvia ja syödä ensimmäisen kerran vasta päivän jälkeen kotona. Tarvitseeko edes miettiä kuinka nälkä on tässä kohtaa? Ison mega-aterian ja kiireisen työpäivän jälkeen ei enää jaksa tehdä mitään. Kiljuvaa nälkää ja vetämätöntä oloa parannellaan jälleen koko ilta kaikenlaisten välipalojen ja pikkunapostelun avulla sohvalla pötkötellen.

Herkuttelija on vähän kuin painonpudottaja. Hänen tavoitteensa on tarkkailla painoaan ja hän usein tekeekin sen laskemalla tarkkaan kaloreita. Hän syö aamulla ja päivällä vähän ja kevyesti, jotta hänellä olisi illalla vielä kaloreita säästössä herkuttelua ja runsasta syömistä varten. Herkuttelija ei yleensä vain muista laskea kaikkea iltanaposteluaan päivän kalorisaldoon ja ihmettelee, miksi paino ei muutu...

Mikä näissä kaikissa tarinoissa on yhteistä? Aamupalan väliinjättäminen vaikuttaa koko loppupäivään negatiivisesti: nälkä on huomattavasti kovempi koko päivän, makeanhimo voimistuu, muiden aterioiden annoskoot kasvavat ja ennen kaikkea yleinen jaksaminen kärsii. Palataanpa pohdinnoissa ihan peruskysymyksiin: Miksi ihminen syö? Jotta hänellä olisi energiaa tehdä asioita. Mihin vuorokauden aikaan energiaa tarvitaan? Yleensä aamulla ja päivällä. Näin. Eli elimistössä pitäisi olla energiaa päivän touhuihin. Mitä varten edellä kuvaillut ihmiset tankkasivat? Yötä varten. Energiaa nukkumiseen? Hmm... 

Käytännön kokeilun jälkeen moni huomaa aamupalan vaikutuksen koko päivään: ei tarvitse syödä illalla niin paljoa, makeanhimoa on vähemmän, jaksaa tehdä muutakin kuin pakolliset askareet (esim. harrastaa liikuntaa tms.) ja on muutenkin virkeämpi koko päivän sekä paino laskee. Aamupala tosiaan on päivän tärkein ateria! Toki muutkin asiat vaikuttavat, mutta käsitellään niitä tarkemmin jossain toisessa tekstissä.

Jos siis haluat muuttaa yhden asian elämässäsi paremmaksi, suosittelen panostamaan aamupalaan. Sillä pääsee jo pitkälle. 

                                                                   (c) Jenni A



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti