Liikunnassa kuten kaikessa muussakin tekemisessä vaikeinta on aina aloitus. Silloin joutuu rikkomaan totuttuja tapoja ja menemään arjen epämukavuusalueelle. Aloitus pitäisikin tehdä mahdollisimman helpoksi. Tavoitteet asetetaan matalalle, jotta ne olisi helppo saada toteutettua. Tässä kohtaa onnistumiset ja tunne siitä, että pystyy johonkin, on erittäin tärkeää jatkon kannalta. Olen nyt viikon aikana törmännyt kahteen eri tapaukseen, joissa "asiantuntija" on lytännyt henkilön motivaation liikunnan lisäämiseksi. Ensimmäisessä tapauksessa ravitsemusterapeutti oli tokaissut, että et kai luule, että kerran viikossa kävelemällä laihdut. Toisessa tapauksessa henkilö oli päättänyt lisätä liikuntaa jättämällä autonsa aina hieman kauemmaksi parkkipaikalla, jotta kävelyä tulisi enemmän kauppareissulla, johon lääkäri oli tokaissut, että eihän tämä riitä mihinkään. Näitä juttuja kuunnellessa ei voi kun ihmetellä. Jostainhan se liikkuminen on aloitettava. Jos sen tekee rauhallisesti itselle mieluisalla tavalla, tulee siitä varmemmin tapa kuin jos joku ulkopuolinen olisi laatinut ohjelman, jota on "pakko noudattaa". Luultavasti kerran viikossa liikkuva huomaa vähitellen, että ulos lähteminen ei ole niin vaikeata ja alkaa kaivata liikunnan tuomaa hyvää oloa useammin.
Jo kerran viikossa ulos lähteminen on säännöllistä liikuntaa. Toki sillä ei vielä ole juurikaan vaikutuksia terveyteen, mutta liikkuminen ei ainakaan ole täysin vierasta, jolloin sen lisääminen on helpompaa kuin jos ei liikkuisi ollenkaan. Liikunnan lisäämisessä maltti on valttia. Usein liian rajusti aloittava huomaa nopeasti, että ei jaksa noudattaa liian tiivistä harjoitusohjelmaa ja liikuntainto lopahtaa. Kuten käytännössäkin, myös tässä asiassa on parempi mennä huipulle rappusia pitkin, ei hissillä.
Miksi toiselle liikkuminen on luonnollinen osa elämää ja toiselle ikuinen ponnistelun aihe ja riippakivi? Kun liikunnasta saa riittävästi positiivisia kokemuksia ja onnistumisen tunteita, se motivoi pitämään harrastuksen säännöllisenä ja vähitellen lisäämään liikuntakertoja. Lajivalinnoilla on tässä suuri merkitys. Mitä mieluisampi harrastus on, sitä enemmän sitä myös tekee. Kenenkään ei kannata harrastaa jotain vain siksi, kun tämä on tehokasta tai kun muutkin tekevät. Eräs kollega sanoi vähän aikaa sitten mielestäni hyvin: "Jos vaimosi on pakottanut sinut ostamaan sukset ja ne on nyt seisseet siellä autotallin nurkassa pari vuotta, niin ota ne joku kaunis talvipäivä siihen ulos ja polta ne. Jos ei hiihto innosta, tee jotain mikä on kivaa." Juuri näin. Simple as that.
 |
| (c) Jenni A |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti