Etenkin näin joulun aikaan karkkien (ja myös muiden herkkujen) syöminen pohdituttaa ja kenties myös ahdistaa monia. Tämä ei kuitenkaan ole vain tähän vuodenaikaan sidottu ongelma, vaan mietityttää muodossa jos toisessa läpi vuoden. Siksi puhun asiasta hyvin yleisluontoisesti ja jätän joulun käsittelemisen vielä tuonnemmaksi. Vaikka kirjoituksessa puhutaan karkeista, soveltuu käytäntö ihan kaikkiin herkkuihin - niin makeisiin kuin suolaisiinkin.
Jo lapsena monella on ollut karkkipäivä ja edelleen aikuisenakin sitä yrittää kontrolloida karkkien syömistä rajoittamalla herkkupäiväksi vain yhden päivän viikosta tai viikonlopun päivät. Oli tarkoituksena sitten painon tarkkailu karkkeja kontrolloimalla tai muuten vain terveellisemmät elämäntavat. Monen mielestä on helpompi pitää himoja kurissa, kun keskittää ne yhteen ajankohtaan ja sitten vain pitää itsensä ruodussa muun ajan. Millä keinolla sitten syöty karkin määrä saadaan pidettyä oikeasti aisoissa? Yleensä karkkipäivän pitämällä päivän herkkujen määrä karkaa herkästi käsistä - on pakko syödä kaikkien muiden viikonpäivien edestä ja kun nyt kerrankin on lupa, niin syödään sitten niin että tuntuu. Tämä voi olla yksi päivä tai koko viikonloppu. Monesti seurauksena on myös paha morkkis syödystä karkkimäärästä.
Karkin himo kuitenkin vaivaa myös viikolla. Entä jos ottaisi uuden lähestymistavan karkkien himoon? Kun himo iskee, mieti mitä eniten himoitset. Jos se on suklaa, osta mielimerkkiäsi, mutta et koko levyä, vaan patukan. Monesti jo pelkkä tieto siitä, että on luvallista syödä karkkia, vähentää himoja. Ja vaikka söisit joka päivä pari palaa suklaata ja viikonloppuna pienen irtokarkkipussin, syöt viikossa vähemmän kuin ahtamalla yhden päivän aikana ison kasan viikon himoja. Todennäköisesti myös huono omatunto herkuttelusta vähenee ja saatkin oikeasti hyvän mielen karkeista.
Yleensähän aina kaikki kielletty himottaa eniten ja sitä haluaa koko ajan eikä muuta ajattelekaan. Hyvä esimerkki on vanhasta Uuno-elokuvasta, jossa puunrunkoon on kirjoitettu: Rahan tunkeminen reikään kielletty. Ihmiset kävelevät ohi ja palaavaat aina vain takaisin tunkeakseen rahaa puun reikään. Pälyilevät oikein ympärilleen, ettei kukaan näe ja sitten nopeasti tunkevat satamarkkasia pieneen koloon. Älyvapaata? Kyllä, mutta kuvastaa hyvin karkkihimoakin.
Tehdään siis jo tänään päätös: nyt loppuu lakkoilu. Nautitaan herkkuja, kun siltä tuntuu. Kun tietää, että ei tarvitse kieltäytyä himoitsemistaan asioista, voi nauttia niistä hyvällä omalla tunnolla juuri silloin kun haluan, kunhan pitää määrän kohtuullisena. Mietitään ennemmin miten hyvää pieni herkkupala tekee mielelle (ja jopa keholle).
Vielä viimeisenä kannattaa ehkä pohtia miksi karkit ja herkut himottavat niin kovasti? Onko päivän aikana syöty riittävästi oikeaa ruokaa? Syöty riittävä aamupala ja lounas? Onko sittenkin vain nälkä? Monesti se makeanhimo on vain merkki nälästä tai kehon keino viestittää, että nyt joku mättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti