Lähtökohtia

Olen ollut aina kiinnostunut liikunnasta ja ravitsemuksesta. Olen tiennyt asioista, mutta käytännön toteutus on ontunut enemmän tai vähemmän. Olin lähes kolmekymmentävuotias oppiessani syömään suhteellisen järkevästi. Järkevän liikunnan periaatteet olen sisäistänyt, mutta liikunnanohjaamistyöt hieman haittaavat käytännön toteutusta. Yritän kuitenkin parhaani.

Luokanopettajana työskennellessäni laskin tunteja työpäivän päättymiseen, päiviä viikonloppuun, viikkoja seuraavaan lomaan. Elin odottaen tulevaa. Jossain vaiheessa vain kyllästyin odottamaan koko ajan jotain. Päätin, että on aika tehdä jotain. 2011 otin vihdoin ensimmäisen askeleen kohti tuntematonta tulevaisuutta ja aloitin ravitsemustieteen opinnot avoimessa yliopistossa - jostakin sitä oli aloitettava. Aivan kuin uusi maailma olisi auennut. Ymmärsin monia asioita omasta elämästäni ja päätin, että nyt on aika toimia. En hakenut enää opettajan töitä syksyllä 2012, vaan sain kuin onnenpotkuna töitä hyvinvointialan yrityksestä. Tänä syksynä olen huomannut, ettei minun tarvitse enää odottaa. Olen tyytyväinen elämääni joka päivä. 

Joka päivä oppii jotain uutta ja välillä tuntuu, että pitäisi olla kokki, psykologi, lääkäri, sosiaalityöntekijä ja hortonomi, että osaisi ottaa huomioon jokaisen asian työssään. Asioiden pohtiminen ja pähkäily yksin on tylsää. Kirjoituksiani saa kommentoida ja esittää omia mielipiteitään. Sitä oikeastaan kaipaan. Ajatusten vuorovaihtoa ja pähkäilyä.

Näillä sanoilla aloitan. Jostain se on tämäkin aloitettava. Toivotan itseni tervetulleeksi blogimaailmaan ja sinut lukijakseni! Toivottavasti viihdymme molemmat.

                                 (c) Jenni

                            Tässä kuvassa tiivistyy mielestäni tämänhetkinen elämäntilanteeni 
                         aika hyvin. Olen matkalla jonnekin, kaikki on kiinni vain siitä mihin 
                         junaan hyppään ja mihin se menee.